Söin vielä omenan (en syö kello 18 jälkeen paitsi erikoistapauksissa). Ihana olo kun on nälkä, tätä tunnetta olen kaivannut viimeisen parin viikon ajan. Vettä kittailen tässä dataamisen ohella, täytyisi käydä ostamassa lisää teetä.

Mietin tässä samalla että ajattelen vartaloani, ruokaa ja laihduttamista melkein koko ajan. En tiedä koska tämä alkoi. Ensimmäisen kerran muistan kun yritin laihduttaa ollessani 12-vanha. Laadin listoja mihin kirjoittelin kiellettyjä ruokia ja yritin jumpata. Pienenä olinkin paksu, en tiedä kuinka, kun en ikinä pienenä siitä välittänyt. Nykyään olen kait normaalipainoinen. Mutta en tiedä mihin muuhunkaan keskittyisin kuin laihduttamiseen. Kunnon kavereita ei ole, koulussa kaksi, joista toisen kanssa ei nähdä kuin harvoin ja toisen kanssa olen samalla luokalla. Nykyään emme puhu muusta kuin kouluasioista, ei keksitä mitään muuta. Yksi kaveri on eri koulussa, nähdään harvoin...Viime vuonna tähän aikaan mieleeni ei edes tullut laihdutus (painoin silloin korkeintaan 4kg enemmän kuin nyt), silloin kuviot olivat erilaiset ja olin hetken ihan tyytyväinenkin. Mutta sitten asiat muuttuivat ja kesän vietin angstissa.

Ehkä täytyisi hankkia elämä? (helpommin sanottu kuin tehty) Se voisi auttaa asiaa.

Päänsärky jatkuu edelleen. Jos se johtuu siitä etten ole saanut tänään mitään muuta hyvää kuin ne pienet suklaamuruset pähkinäsekoituksessa. Taatelissahan on sokeria mutta se on vain hedelmän omaa.